Eka ärsyttävä juttu on sokerihimo. Välillä se ei vaivaa lainkaan ja välillä se iskee hirveällä voimalla. Erityisesti syksyisin loka-joulukuun välinen aika on sellainen jolloin sitä karkkia vain kuluu jostain syystä... Ja silloin en pääse siitä tavasta eroon millään. Vaikka joka aamu/ilta teen mielessäni päätöksen, että en syö karkkia, niin ihan turha luulo, että se pitäisi silloin.
No, toinen tapa on kynsien nyppiminen. En siedä kynsissä minkäänlaisia teräviä kulmia tai sitä, että kynnet ovat eri mittaisia. Tästä syystä mun kynnet on aina super-lyhyet. Mulla ei siis yleensä ole kynsiä lainkaan. (Ainakaan siis sitä valkoista osuutta.) Tää tapa on ollut mulla tosi tosi kauan. Joskus kauan sitten pääsin siitä kesän ajaksi eroon, mutta kun syksyn stressit taas iski, niin kynnet lyheni.
En siis "syö" kynsiäni, koska sen verran pöpökammoinen olen, että sormia en todellakaan laita suuhun. Hyihyi.
Mutta nyt siis vuodenvaihteessa tapahtui jotain ihmeellistä. En siis edes tiedä mitä se on. En ole suunnitellut mitään mielenhallintaa tai muutakaan.
Mutta uudenvuodenpäivästä lähtien ei ole tehnyt mieli karkkia yhtään. Siis en ymmärrä miten se himo voi silleen yhtäkkiä loppua. En kuitenkaan heti silloin ruokavaliota muuttanut. Ja uudenvuodenpäivästä lähtien en ole nyppinyt kynsiäni ollenkaan. Nyt ne ovat saaneet jo pari viikkoa kasvaa ihan rauhassa. Jaksoin jopa Tallinnassa lakata niitä.
Oon ihan ihmeissäni, mutta siis hyvällä tavalla ja toivon, että tämä sama suunta jatkuu. En halua edes, että tavat tulevat takaisin. En vain ole ennen tiennyt, että voin päästä niistä irti. Yritän jatkaa samaa suuntausta.
Tässä vielä loppuun kuva mun tämänhetkisistä kynsistä. Näyttävät aika kauheilta. Nyt niissä on ihmeellisiä teräviä kulmia, mutta yritän olla välittämättä niistä. Noin pitkiä omia kynsiä mulla ei oo ollu ehkä noin 7 vuoteen...
 |
| Kynnet |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti